Irti oravanpyörästä

Viisi vuotta sitten olin unelmatyössäni ammattikoulussa luonto- ja ympäristöalan opettajana. Olin silti salaa mielessäni haaveillut jo pitkään sapattivapaasta.

Lopulta perheemme koti, vasta hankkimamme vanha maatila, antoi tähän mahdollisuuden. Haaveilin pienimuotoisesta omavaraisuudesta, suuremmasta kasvimaasta ja rauhallisesta elämästä ilman oravanpyörää.

Olin ollut lähes 20 vuotta työelämässä, enkä voinut enää hyvin. En halunnut odottaa sairastumista tai jotain muuta mullistavaa kriisiä, uskaltaakseni tehdä muutoksen. Siispä tovin kipuiltuani, irtisanouduin työstäni.

En toivonut sen vähempää kuin että sapattivapaani aikana löytäisin itselleni työn, joka ei olisi aikatauluihin sidottua ja olisi niin kivaa, ettei se edes tuntuisi työltä. Voitte kuvitella, etten tosiaankaan uskonut sellaista työtä olevan edes olemassa.

Kansalaisopiston keramiikkakurssin aloitettuani, pihamme vanha navetta koki nopeasti muodonmuutoksen. Remontoin sinne itselleni verstaan keramiikan tekemistä varten.

Pian ensimmäisten Some-kuvien julkaisun jälkeen, perustin sivutoimisen yrityksen ja verkkokaupan. Sillä kyselyjä tekeleistäni tuli niin paljon. Olin aivan ällistynyt ja onnesta soikeana.

Luontevana lisänä mukaan tulivat nopeasti myös kurssit, sillä halusin ehdottomasti jakaa keramiikan tekemisen hyvää tekevää ja meditatiivista vaikutusta myös muille.

Yhtäkkiä, aivan odottamattani, huomasin tekeväni työtä, joka ei tuntunut työltä ja joka ei ollut aikatauluihin sidottua - aivan kuten olin salaa toivonut.

Olin suunnitellut vuosikausia hyppyäni irti oravanpyörästä, mutta olin epäröinyt ja jahkaillut. Kun lopulta sitten hyppäsin, niin loin vain yhden vuodenkierron aikana itselleni uuden työn täysin tyhjästä.

Minusta ei tullut suurta omavaraisviljelijää, kuten olin järjellä suunnitellut. Maailmankaikkeudella oli varalleni jotain paljon sopivampaa.

Sain työn, joka on elämäntapani ja jonka kautta saan toteuttaa itseäni, luoda kauneutta ja palvella muita parhaiten osaamallani tavalla. Työn, jollaista en uskonut olevan olemassakaan. Työn, jota rakastan.

Iloa ja valoa <3,

Mila Ketunpesästä