Jumittamisen energia on neutraali

Tiedätkö sen tunteen, kun olet ikään kuin "jumissa". Kaikki arkiset asiat rullaavat eteenpäin, mutta sinusta tuntuu, että itse et pääsee mihinkään suuntaan.

Etkä oikeastaan edes halua. Kenties mieluiten viihtyisit itsekseen ja hiljaisuudessa, kuten minulla on tapana.

Teet ruokaa, ripustat pyykkejä, käyt töissä ja vietät vapaa-aikaasi samassa olotilassa. Mikään ei tunnu oikein miltään. Etkä tiedä yhtään, mitä sinun pitäisi tehdä vai pitäisikö yhtään mitään?

Välillä yrität nousta ja suunnata katsettasi edes johonkin suuntaan, mutta sohvan kutsu on kuin suo – se imaisee aina takaisin.

Useimmiten tuppaamme vastustamaan jumittamisen energiaa. Yritämme rimpuilla siitä irti ja ihmettelemme, kun olemme niin päämäärättömiä, emmekä saa oikein mitään aikaseksi. Ja mitä enemmän vastustamme, sen enemmän syntyy ikäviä tunteita; ärsyyntymistä, turhautumista ja pitkittyessään masentuneisuutta.

Tosi asia on kuitenkin se, että meidän tulisi, puskemisen ja vastustamisen sijaan, antautua tuolle energialle täysin. Jumittaminen on täysin normaali osa kiertokulkua.

Ajattele vaikka vuodenaikoja. Talvi Suomessa on melkoista jumittamisen aikaa. Luonto ja eläimet vain selviytyvät. Keräävät energiaa, vuorokaudesta toiseen, kunnes tulee taas kevät.

Jumittamiselta tuntuva energia on yhtä kuin neutraali. Ja juuri neutraalista olotilasta käsin, ovat syntyneet kaikki upeat ideat, keksinnöt ja taideteokset.

Minulla neutraalit jaksot ovat läpi elämäni kulkeneet useimmiten viiden-kuuden vuoden sykleissä. Elän juuri tällä hetkellä neutraalia olotilaa. Kun joskus vastustin tätä aikaa, niin nykyisin osaan jo nauttia. Ainakin useimmiten. Nukun päiväunia, teen vain välttämättömät asiat ja annan itselleni luvan vain olla.

Neutraalissa energiassa kirjoitan usein ajatuksiani ylös. Joogaan kotona, kävelen luonnossa ja pyrin tekemään vain niitä asioita, joista nautin. Suojelen sydänyhteyttäni ja toppuuttelen järki-mieltäni: "Kaikki on hyvin, vaikka en olekaan nyt niin innostunut, tehokas ja aikaansaava. Ei ole mitään hätää."

Kun on ollut riittävän kauan neutraalissa olotilassa, sitä suuremmin vastustelematta, alkaa pikkuhiljaa kuulla sielunsa suunnitelmia yhä selkeämmin. Ja mikä uskomattominta, usein se tapahtuu lähes silmänräpäyksessä, kun kaikki on jälleen kristallinkirkasta ja päivänselvää.

Yhtäkkiä suunta on täysin kirkastunut, mieli ja keho ovat täynnä uutta energiaa. Olet juuri kuin tuo vertauskuvallinen Lootuksen kukka, joka kaikesta huolimatta, nousee mutaisesta vedestä, yhä uudelleen ja uudelleen. Ja joka kerta kauniimpana ja loistavampana kuin koskaan aiemmin.

Jumittaminen on vain hyvästä. Se on sielusi ja kehosi tapa kerätä voimia, kultaseni. Maksimoida energiaasi, jotta jaksat kuoriutua, muuttua, kasvaa ja kehittyä. Jotta valosi voi loistaa entistä kirkkaampana.

Sitä elämä on. Kiertokulkua vuorokauden, kuukauden ja vuodenaikojen mukaisesti. Ja kun lopulta hyväksyt tämän luonnon syklisyyden itsessäsi, moni asia elämässäsi helpottuu. Ja lopulta kaikki uusi, upea ja inspiroiva, valo ja rakkaus saavuttavat jälleen sinut. Ja juuri silloin, kun on juuri se oikea hetki.

Lämpöä. luovuutta & lempeyttä,

Mila Ketunpesästä