Kenen lauluja sinä laulat?

Muistan aina sen tunteen, kun kevätaamuna raahauduin autosta kirjoineni työpaikalleni. Kaikki oli hyvin. Mutta silti jotain puuttui. Olin saanut unelmieni työpaikan luonto- ja ympäristöalan opettajana, remontoimme mieheni kanssa pientä omavaraistilaamme, minulla oli ihanat lapset ja liuta kotieläimiä kasvimaineen.

Olin saanut kaiken toivomani - paljon enemmänkin. Ja silti tunsin kasvavaa syyllisyyttä siitä, että sisälläni jokin ontto kumisi koko ajan yhä voimakkaammin. Olin aivan kuin tuo kaunis kevät, ilman linnunlaulua.

Niin moni meistä tyytyy siihen, mitä yhteiskunta asettaa meille tavoitteeksi. "Kun sinulla on tämä, tämä, tuo ja tuo, niin SITTEN voit elää elämäsi onnellisena loppuun asti."

Ja silti niin moni on tyytymätön. Kaikki on hyvin - mutta? Mitä enemmän puurramme, teemme ja tavoittelemme "tätä ja tuota" , sitä ontommiksi muutumme sisältäpäin.

Ja mitä ontompia olemme, sen kovemmin puskemme tavoitteesta toiseen. Yrittäen täyttää tuota tyhjyydestä kumisevaa tilaa kaikella turhuudella, joka saa elämämme tuntumaan entistä merkityksettömämmältä.

Mutta kevät ei ole mitään, ilman riemukasta linnunlaulua. Se on kaunis ja vehreä, mutta jotain äärimmäisen olennaista puuttuu.

Tiedäthän muruseni- niin se on myös meillä ihmisillä. Voimme olla kauniita, ahkeria, kouluttautuneita, uraohjuksia tai rikkaita, mutta jos sielu puuttuu, niin elämä on aina lopulta merkityksetöntä, tyhjää ja turhanpäiväistä.

Tuo kevään puuttuva linnunlaulu, se on sinun sydämesi ääni. Sielusi suunnitelma, joka on kirjoitettu toteutettavaksi. Sanoitettavaksi. Laulettavaksi.

Sinulla voi olla ihan kiva työ, hyvä palkka ja mukavat harrastukset, mutta jos ne eivät kumpua sinun laulustasi, tuntuu elämä tarkoituksettomalta ja merkityksettömältä.

Tuon laulun tärkein tehtävä on tulla lauletuksi. Se yrittää sitä niin kauan ja kaikin mahdollisin keinoin kuin mahdollista. Aina ahdistuksesta masennukseen ja kaikkea siltä väliltä.

Kunnes maltat kuunnella, pysähtyä ja olla. Silloin SINÄ alat lopulta sanoittamaan omaa lauluasi.

Tuo laulu on vain sinulle tehty, ainutkertainen ja kaunis. Ja se täyttää tuon onton tilasi äärimmilleen. Puhtaimmalla ja loistavimmalla rakkaudella, hyväksynnällä ja valolla.

Aivan kuten kevätkin herää aamuunsa riemukkaalla ja loistavalla laulukonsertillaan, niin myös Sinulla kultaseni, on oma loistelias laulusi. Ja sinun elämäntehtävänäsi on laulaa se.

Lämpöä ja lempeyttä <3,

Mila Ketunpesästä