Matkalla hyvinvointiin

05.12.2023


Oma henkinen matkani alkoi noin 10 vuotta sitten, tyypilliseen tapaan suurella tyytymättömyyden tunteella. Tunne, että jotain puuttui oli kaikunut kaiken taustalla jo pitkään. Kaikki oli näennäisesti hyvin; oli perhe, koti, lapset ja vakituinen työpaikka. Kaikki länsimaisen yhteiskunnan "merkkipaalut" oli saavutettu. Mutta olo oli tyhjä, merkityksetön ja tarkoitukseton

Arjestani oli tullut harmaata raahustamista. En huomannut auringon paistetta, enkä lintujen laulua. Elin viikonloppuja varten. Kaiken vapaa-aikani täytin remontoimalla vanhaa kotiamme, hoitamalla puutarhaa ja kotieläimiä.

Jatkuvasta puuhastelusta ja nikkaroinnista oli tullut pakkomielle. Kun yksi projekti oli loppusuoralla, en levännyt, vaan aloittelin jo seuraavaa. En kerta kaikkiaan osannut olla. Suoritin elämääni.

Kehoni on antanut merkkejä minulle koko elämäni ajan. Välillä olin kuunnellut, mutta usein en. Nyt kuitenkin olin jatkuvasti vähän kipeä, kaipasin luontoon ja hiljaisuuteen. Jäseniä särki ja niveliä jomotti lähes jatkuvasti. Vaikka asuimme jo lähellä luontoa, pienessä omakotitalossa, halusin metsään. Halusin hiljaisuuteen ja rauhaan. Pois kaikesta.

Henkinen matka kulkee meillä kaikilla melko samanlaisen kaavan kautta. Tosin askeleet ovat itse kullakin hieman eri järjestyksessä. Ja se millä askelmalla olemme ei tee meistä yhtään sen parempaa kuin kanssakulkijamme. Kun tyytymättömyys on huipussaan tai elämää kohtaa jokin kriisi, on useimmiten pakko tehdä muutos.

Oma muutokseni alkoi muutolla luontoäidin helmaan, maaseudulle ja ruokavalion muutoksella. Nivelkivut ja jatkuvat flunssat katosivat sokerin ja valkoisen vehnän vähentämisen myötä. Ruuan vaikutus omaan hyvinvointiin oli melkoisen suuri. Huomasin myös, että kasvispainotteinen ravinto sai oloni kevyemmäksi ja energisemmäksi, kynteni ja hiukseni vahvemmiksi sekä aineenvaihduntani nopeammaksi.

Luin kaikki mahdolliset oppaat terveellisistä ruokailutottumuksista ja lopulta siirryin henkisiin, filosofisiin ja uskonnollisiin teoksiin. Niiden myötä tutustuin kundaliinijoogaan, meditaatioon ja mielen voimaan. Matka omaan, henkiseen ja hengelliseen itseeni alkoi.

Itsetutkiskelu ja itseensä tutustuminen poiki suuria tunteita. Ahdistus oli seurannut minua enemmän ja vähemmän koko elämäni ajan. Pelot oli kohdattava ja arkeen oli tehtävä muutoksia. Huomasin, etten ollut pitänyt itsestäni huolta moniin vuosiin. Lapset, työ ja remontti olivat aina menneet oman hyvinvointini edelle. 

Ahdistus oli oire siitä, että tein usein itseäni vastaan. En kuunnellut sydäntäni, vaan toimin liian usein ainoastaan järjen kautta.

Otin lopputilin. Perustin yrityksen. Löysin luovuuteni keramiikan kautta. Ja lopulta löysin myös oman tapani tehdä työtä. Mikä tärkeintä – opin tuntemaan itseäni ja sen perusteella opin tekemään valintoja, jotka kuormittamisen sijaan vahvistivat minua. Toisin kuin aikaisemmin, energian "imemisen" sijaan, elämäni, ystäväni ja työni alkoivat antaa minulle voimaa ja energiaa.

Pian henkisen matkan kulkija huomaa, kuinka itse luo omaa elämäänsä. Joka aamu valitsee hyvän olon, yhä uudelleen ja uudelleen. Moni kokee uudenlaista yhteyttä luontoon, eläimiin ja lapsiin. Pienet asiat eivät enää saa pois tolalta. Materian merkitys katoaa. Niin oma käytös kuin tavatkin muuttuvat. Ehkä ympäristö, työ ja ihmissuhteet vaihtuvat.

Lopulta alkaa ymmärtämään kehon, mielen, henkisyyden ja hengellisyyden yhteyden. Alkaa ruokkimaan ja hoitamaan niitä kaikkia. 

Pelot korvautuvat vähitellen rakkaudella ja moni ymmärtää, että minä ja "vihamieheni" olemme kaikki yhtä. Elämä muuttuu lahjaksi; iloksi ja nautinnoksi.

Minä harjoittelen tällä hetkellä, hieman vastahakoisesti, oman fyysisyyteni äärellä, lihasvoimaharjoitteiden parissa. Kun olen alkanut nautiskelemaan elämästäni ja istumaan entisen "kaasu pohjassa-kaahailun" sijaan, ei kuntoni pysy enää samana. Lisäksi tietenkin ikä tekee tehtävänsä.

Myös se, että ymmärtää elämän olevan kiertokulkua, on tärkeää. Oppikoulu jatkuu usein samojen asioiden merkeissä, jotka on luullut käsitelleensä jo vuosia sitten. Palaamme samojen asioiden äärelle, niin kauan kuin niissä on jotain opittavaa.

Henkisen polun viimeinen askel on "valaistuminen". Olkoon kyseessä sitten Nirvana, Moksha tai Taivas, niin kaikki hengelliset teokset opettavat pitkälti samoilla tavoilla kohti samaa lopputulosta. Valaistuneena kaikki kärsimys katoaa ja ihminen on saavuttanut korkeimman viisauden ja tietoisuuden tason.

Vaikka emme tällä maallisella vaelluksella pääsisi lähellekään valaistumista, niin uskon täysin, että oman hyvinvoinnin vaaliminen on avain onnelliseen elämään. Se, että tekee valintoja oma hyvinvointi edellä, elämä muuttuu.

Henkinen matka alkaa juuri silloin, kun lakkaa kuuntelemasta yhteiskunnan odotuksia ja mielipiteitä. Kun hiljentää, kääntyy sisäänpäin ja rohkenee kuunnella omaa sydäntään. Sillä mikään etsimämme ei löydy ulkopuoleltamme. Kaikki on jo kirjoitettu. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää, on sisälläsi. Jumala on Sinussa.


Sydämellisesti,

Mila Ketunpesästä