Rohkeaksi ei synnytä, siihen kasvetaan

Lapsena olin arka ja ujo. Toisenlaisessa kasvuympäristössä, olisin saattanut jäädä sellaiseksi. Ystävystyminen oli vaikeaa ja esiintymisiä jännitin oksennuksen partaalle.

Rohkaistuin pikkuhiljaa. Siitä piti lempeästi huolta äitini. Rohkeuden esikuvani, joka on opetellut eläkkeellä ajamaan asuntoautoa, matkustelee yhä aktiivisesti ja on ostanut aikoinaan lähes kielitaidottomana itselleen vapaa-ajankodin ulkomailta.

Rohkeaksi ei synnytä. Siihen kasvetaan. Pieni, yksittäinen, urhoollinen teko kerrallaan. Mieluiten turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä .

Kun aloittaa ihan pienesti, huomaa pian, että suuri harppaus ei tunnu enää juuri miltään. Luulen, että siksi valmistuin lopulta opettajaksi ja tein opetustöitä yli 15 vuoden ajan. Ihan vain voittaakseni esiintymispelkoni ja huomatakseni, että selviydyn siitäkin.

Kun tekee asioita pelosta huolimatta, voi lopulta voi päästää irti melkein kokonaan. Olla, elää, luottaa ja nauttia. Kaikki rohkeatkin pelkäävät - mutta tekevät asioita siitä huolimatta.

Mikä on pahinta, mitä Sinulle, ystäväni voisi tapahtua, jos nyt uskaltaisit? - Niin. Sitä arvelinkin. Ei oikeastaan mitään niin kamalaa. Elämä jatkuu, päivästä toiseen, vuodesta toiseen huolimatta juurikaan siitä, mitä sinä teet.

Miksi et siis ihan oikeasti jo viimein uskaltaisi juuri tänään ja juuri nyt?

Sydämellä,

Mila Ketunpesästä